Olen Anne Honkanen
vm.-73. Perheeseemme kuuluu aviomieheni Juha ja tyttäremme Nina (2002) &
Sara (2005). Asumme Kouvolassa, tarkemmin Kuusankosken Pilkanmaassa entisessä
maalaistalossa. Tonttia on reilu hehtaari, mutta sekään ei tunnu ihan
koirillemme aina riittävän! Asumme keskellä peltoja aivan Iitin rajalla.
Itse olen aina elänyt
koiran kanssa. Kotona maalla meillä oli lehmien, kanojen ja kissojen
lisäksi aina koira. Ensimmäinen muistamani oli suomenpystykorva Nalle.
Ihana ketunpunainen pystis, joka mm. osasi juoda limsaa pullosta. Sen
jälkeen oli Nallen sekarotuinen tytär Sari, joka muistutti aivan
täydellisesti keltaista labbista noutohaluja myöten. Nouti
naapureidenkin tavarat omaan piilopaikkaansa.... Seuraava koira oli
saksanpaimenkoira Pepi. Pepi oli se koira joka sai minut innostumaan
palveluskoirista. Ikävä kyllä Pepi jouduttiin lopettamaan nuorena
sisäelinkasvaimen takia. Sen jälkeen perheellämme on ollut lähinna
norjanharmaita hirvikoiria. Kun muutimme Juhan kanssa yhteen
kerrostaloon, aloimme haaveilla koirasta. Itse tietysti sakemannista ja
Juha kultaisesta noutajasta. Meille sitten tuli tammikuussa 1993
kultainen noutaja uros Kolunkallion Maximillian "Maxi". Maxin kanssa
käytiin jonkin verran näyttelyissä ja näyttelykärpänenhän minuun puri,
vaikka Maxi oli tasainen "kakkosen" koira silloisilla säännöillä.
Maxilla oli iho-ongelmia ja D-lonkat, joten päädyin siihen että toista
kultsua ei meille enää tule. Myöskin luonne oli ehkä hieman "tossu"
omaan makuuni. Aloinkin katselemaan Maxille kaverikoiraa ja
koirakirjoja selattuani ahkerasti löysin koirarotuni; hovawartin! Näitä
sitten taka-alalta seurasin näyttelyissä ja luin kaiken mitä rodusta
sain käsiini. Kunnes työpaikkani ilmoitustaululla oli ilmoitus
hoffinpennuista. Kouvolassa oli kennel Skywatch'sissa syntynyt pentue
1.6.1997, joita sitten kävimme katsomassa. Haaveissa oli merkkariuros,
mutta loppujen lopuksi meille muutti blondi Skywatch's Braveheart
"Roki". Roki opetti kyllä kaiken mitä hoffeista tulee tietää. Venytti
kyllä huumorintajua ja kärsivällisyyttä monin eri tavoin. Kuitenkin
ollen meidän elämämme koira! Niinpä meille ovat muuttaneet
sittemmin myös hoffiurokset
Skywatch's Fool For Life "Otto" (2001-2012) ja Monzahova Echo
"Rino"(2008-) sekä ehkä tulevaisuuden toivona ensimmäinen narttu Oma
Rakas Ottilila "Muru" (2013-).Hoffieni
kanssa olen harrastanut tottelevaisuuskoulutusta, metsäjälkeä ja
näyttelyitä, Murun kanssa olemme harrastelleet agilityä.
Ja mitäpä olen oppinut
rodusta... Hovawart on koira joka kiintyy perheeseensä ja varsinkin
yksi on aina yli muiden. Hoffi osallistuu kaikkeen perheen toimintaan
ja vahtii vieraat. Se tarvitsee ehdottomasti normaalin tapakasvatuksen,
joka pentuna erityisesti onnistuu sen ahneuden kustannuksella. Myös
hihnassa kulkemista kauniisti pitää heti pennusta alkaa opettamaan.
Hoffia pitää kuljettaa pentuna ja isompanakin erilaisissa ympäristöissä
ja tavata pentuna erilaisia ihmisiä ja ystävällisiä eläimiä. Vaikka et
koskaan haluaisi hoffistasi perhekoiraa ihmeellisempää, kannattaa
pentuna/nuorena koirana panostaa sosiaalistamiseen, tapakoulutukseen ja
"aivojumppaan". Esim. etsiminen ja jäljestys purkaa koiran energiaa
enemmän kuin normaali lenkkeily. Hoffi on todella kekseliäs ja vaatii
huumorintajuisen ja liikkuvaisen omistajan. Fyysisesti hoffi kasvaa
nopeasti, joten pentuna pitää olla tarkka ruokinnan ja liikunnan
kanssa. Henkisesti hoffi aikuistuu myöhään ja on aina vähän "hömppä".
Siksi ehkä niin ihana....
Hovawartin
terveydestä.... Hoffeilla on mm. kilpirauhasen vajaatoimintaa,
spondyloosia, Dm:ää ja maksashunttia. Omista koirista Rokille tuli
veteraanina spondyloosi ja Otolla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta
7-vuotiaana.+
Kennelnimi
minulle myönnettiin "joululahjana" 2010. Koska tähän astiset koirat
ovat olleet uroksia, ei pentueita kennelnimellä ole. Toiveissa olisi joskus tulevaisuudessa....
